Allekirjoita vetoomus !

Taustaa Suomalaisten perusturvaa on jo pitkään heikennetty kun eri muotoiseen perustoimeentuloturvaan ei ole tehty sen arvon turvaavia ja yleistä talouden kehitystä vastaavia tarkistuksia. Perustoimeentuloturva tulee mitoittaa siten, että se normaalitapauksessa riittää ilman että asianomainen joutuu hakemaan elämiseensä myös toimeentulotukea. Näin ei ole enää pitkään aikaan ollut vaan perustoimeentulon riittämättömyys ajaa suuren määrän sen varaan joutuneita suomalaisia aivan tarpeettomasti toimeentuloluukulle. Se että kaikki eivät näin tee on joiden mielestä vain tervettä säästöä, mutta tällaiset kaikista heikoimmassa asemassa olevan ja köyhyysrajan alla elävän väestön kustannuksella tapahtuvat säästöt eivät ole hyväksyttäviä.

Tämän epäkohdan korjaamiseen tulee ryhtyä pikaisesti. Nopeimmin, tehokkaimmin ja yksinkertaisimmin se aloitetaan siitä, että työmarkkinatuen peruspäivärahaa sekä alinta sairauspäivärahaa korotetaan 120 eurolla kuukaudessa. Tämä voidaan ja tulee toteuttaa heti siitä riippumatta, tarkistetaanko ja miten, myös ansiosidonnaisia etuuksia. Tätä koskevat mahdolliset erimielisyydet eivät saa olla esteenä sille, että kaikista heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloa parannetaan välittömästi. Uudistuksen kustannukset ovat alle 150 milj.euroa mikä on vähäinen osa siitä mitä kaikki viime vuosien erilaiset veroalennusratkaisut ovat valtiolle ja kunnille maksaneet ilman, että köyhimmät ovat niistä juurikaan hyötyneet.

Emme esitä tarkistusta ratkaisuna kaikkiin köyhyys- ja toimeentulo-ongelmiin, emmekä väitä, että 120 euron korotus olisi riittävä. Pidämme tätä kuitenkin välttämättömänä ja kiireisimpänä korjauksena jota ei tule sillä verukkeella jättää tekemättä, että sen tulee myöhemmin jatkua laajimpia sosiaaliturvaa vahvistavina muutoksina.

Hyvä vastaanottaja,

Kesäkuun Kulttuuritalon Vapaus valita toisin -foorumin tarkoituksena oli keskustelujen ja viisaiden alustusten kuulemisen sekä porukoiden kokoamisen lisäksi löytää meitä kaikkia kiinnostavia ja toimintaan innostavia konkreettisia kampanjateemoja. Näiden kampanjoiden kautta voidaan nostaa aiheitamme sekä vaatimuksiamme yhteiskunnalliselle agendalle.

Kesäkuun kokoontumisen puheet ja foorumien anti löytyy osoitteesta
http://www.vapausvalitatoisin.org.

Meillä oli ja on monta aihetta jonka parissa aiomme jatkaa työtämme.

Lähidemokratia, tietyt globaalit aloitteet liittyen mm. verotukseen sekä ympäristöön liittyvät aiheet nousivat esille, mutta ehkä kiireellisemmäksi ja ajankohtaisimmaksi nousi ihan Suomen omat perusturvakysymykset.

Potkaisemmekin nyt käyntiin ensimmäisen kampanjamme:

Ei riitä!
Perustoimeentuloturvaan saatavaa 120 euron korotus -kampanja.

Kampanjasivut löytyvät osoitteesta www.eiriitä.fi

Nimenkeruu ja muu kampanjointityö käynnistyy infolla, joka pidetään 24.9.2009 Eduskunnan pikkuparlamentin kansalaisinfossa klo 11.

Olette lämpimästi tervetulleita paikalle, ja ennen kaikkea osallistumaan kampanjaan sekä jatkotyöstämään muita aiheita syksyn, talven ja ensi kevään toimintaa ajatellen. Sillä tämähän on vasta alkua!

Lähipäivinä lähetämme lisää informaatiota seuraavasta tapaamisesta, syksyn toiminnasta ja Vapaus valita toisin –kuulumisia.

Parhain terveisin,

Vapaus valita toisin -porukka

Keskustelun suurin ongelma on ollut käsitteissä. Kela-siirrolla on tarkoitettu niin montaa ja ristiriitaistakin eri asiaa, että varminta on ollut vastustaa uudistusta. Silloin tuloksena ei ainakaan voisi olla se, että nykytilanne muuttuu heikommaksi.

Yritän seuraavassa hahmotella Kela-siirtoa niin sanotun takuutulon näkökulmasta. Keskityn kuvaamaan sitä, millainen takuutulojärjestelmä voisi vähentää toimeentulotuen tarvetta, helpottaa pienten ansiotulojen ja etuuksien yhteensovittamista (ns. byrokratialoukkku), selkeyttää sosiaaliturvajärjestelmää sekä kohdentaa paremmin sosiaalityötä.

Edellä sanotut tavoitteet  – sosiaalityön kohdentamista lukuun ottamatta – sisältyvät Sata-komitean toimeksiantoon. Hallitusohjelmassa komitean tehtäväksi annettiin laatia ehdotus ”perusturvan uudistamisesta siten, että perusturvan taso on riittävä erilaisissa elämäntilanteissa aiheuttamatta tarvetta turvautua viimesijaiseen toimeentulotukeen ja että järjestelmä on selkeä ja tekee mahdolliseksi työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen nykyistä paremmin”.

Komitean pyrkii siis vähentää perustuslain 19§:n ensimmäisen momentin roolia ja korostaa saman pykälän toisen momentin roolia. Ensimmäisen momentin mukaan ”jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”. Tämän turvan takaa viimekädessä toimeentulotuki. Toisessa momentin mukaan ”lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella”. Nämä riskit on vakuutettu niin sanotuilla ensisijaisilla, vähimmäismääräisillä etuuksilla.

Vaihtoehto ensisijaisen turvan korottamiselle

Yksinkertaisin tapa vähentää toimeentulotuen roolia on ensisijaisten etuuksien korottaminen (jos ei oteta huomioon sitä mahdollisuutta, että toimeentulotukinormia alennettaisiin). Valtaosa toimeentulotuen saajista saa jotain ensisijaista etuutta. Yleisimmin tämä on työmarkkinatuki. Työmarkkinatuen tuntuva korotus vähentäisi toimeentulotuen tarvetta, purkaisi byrokratialoukkuja, selkeyttäisi perusturvaa ja kohdistaisi sosiaalityötä niihin, jotka ovat eniten sen tarpeessa. Toisin sanoen sosiaalitoimesta ei haettaisi enää rahaa muiden etuuksien aukkojen paikkaamiseen.

Pulmana on se, että ratkaisu on kallis. Jos työmarkkinatukea nostettaisiin tuntuvasti eli laskelmien mukaan 40 prosentilla ja vuositasolla noin 330 miljoonalla eurolla, tarve turvautua toimeentulotukeen poistuisi. Käytännössä toimenpide maksaisi vieläkin enemmän, koska työmarkkinajärjestöt ovat lukinneet ansiosidonnaisen työttömyysturvan tason työmarkkinatuen tasoon. Käytännössä ensisijaisten etuuksien nostaminen riittävän korkealle on – niin ikävältä kuin se kuulostaakin — mahdotonta.

Tulotakuun ideana on se, että yksinkertaisesti paikata ensisijaisten etuuksien jättämiä aukkoja niille, jotka ovat näiden aukkojen vuoksi oikeutettuja toimeentulotukeen. Ensisijaisten etuuksien korottaminen on kallista, koska samalla nostettaisiin myös sellaisten tuloja, jotka eivät nyt saa tai eivät hae toimeentulotukea.

Tulotakuu ratkaisee ongelman nostamalla tuloja kohdennetusti. Toisin sanoen kyse on ensisijaisten etuuksien kohdennetusta korottamisesta, köyhän miehen vaihtoehdosta ensisijaisien etuuksien laajalle tasokorotukselle.

Takuutulo-järjestelmässä Kelan etuuksia saaville maksetaan tulotakuuta, jotta heidän tulonsa ylittävät toimeentulotukinormin. Käytännössä tämä tarkoittaa normilaskelman tekemistä Kelan toimistossa.

Takuutulon onnistuminen vaatii, että se sisältää kaikki ne asumismenot, jotka tälle hetkellä katetaan toimeentulotuella. Jos osa asumismenoista jää sosiaalitoimistoihin, takuutulo pahentaa niitä ongelmia, joita se väittää ratkaisevansa. Ensisijaisten etuuksien saajien toimeentulotuen tarve syntyy ennen muuta siitä, että asumistuessa on vähintään 20 prosentin omavastuu ja että kuntien sosiaalitoimistot korvaavat täydentävällä toimeentulotuella omavastuun lisäksi asumistukijärjestelmää suurempia asumiskuluja.

Takuutulo edellyttää siis sitä, että perustoimeentulotuen lisäksi Kelaan on siirrettävä ainakin asumiskuluihin tarkoitettu osa täydentävästä toimeentulotuesta. Jos asumistuen ja muun perusturvan yhteensovitus ei pelaa, asiakkaat hakevat ehkäisevää tukea sosiaalitoimistoista. Tämä ylläpitää kahden luukun järjestelmää, kasvattaa byrokratiaa ja lisää hallinnollisia kustannuksia.

Byrokratialoukkujen kimppuun

Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen ongelmat eli ns. byrokratialoukut aiheutuvat päällekkäisestä ja monenkertaisesta tarveharkinnasta. Harkintaa suoritetaan eri lakien ja eri viranomaisten toimesta. Toimeentulotuen saajien näkökulmasta keskeisiä ovat toimeentulotuen lisäksi työmarkkinatuki, asumistuki sekä päivähoitomaksut.

Tuloharkinta suoritetaan eri hakemusten perusteella eri viranomaisille. Tulojen muutos vaatii uuden hakemuksen työmarkkinatuesta ja asumistuesta Kelalle (eri hakemukset), toimeentulotuesta sosiaaliviranomaisille sekä mahdollisista päivähoitomaksuista päivähoidosta tämän alueen viranomaisille.

Kaikilla hakemuksissa on eri lomakkeet ja eri käsittelyajat, mikä aiheuttaa paitsi paljon hallinnollista työtä hakijoille ja käsittelijöille myös huomattavaa taloudellista epävarmuutta toimeentulon äärirajoilla tasapainoileville kotitalouksille. Tämä on merkittävä syy siihen, että niin harvat perusturvan saajat hankkivat ansiotuloja.

Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen parantaminen vaatii tuloharkinnan ja hakemusten keskittämistä. Tämä ei ole mahdollista ilman nykyisten vastuiden siirtämistä. Jos Kelan maksamia etuuksia eli työmarkkinatukea ja asumistukea ei siirretä kuntien sosiaalitoimistoihin, ainoa vaihtoehto on tulotakuun kaltainen vastuun siirtäminen Kelalle.

Tulotakuu tarjoaa lisäksi selkeän ja yksinkertaisen mallin sanktioiden käyttämiselle niissä tilanteissa, joissa asiakkaat eivät ole halukkaita ottamaan vastaan työtä tai osallistumaan koulutukseen tai muihin aktivointitoimiin. Sanktio purisi kerralla toimeentulon tasoon, eikä toimeentulotukea voitaisi käyttää työmarkkinatuen alentamisen paikkaamiseen.

Tulotakuu ei tosin yksin vielä tarkoita yhteensovittamisen parantumista. Kelan on myös pystyttävä takaamaan hakemusten yhdistäminen sekä ripeä ja luotettava käsittely. Kelan on lisäksi säilytettävä maineensa neutraalina viranomaisena, joka tarjoaa riittäviä palveluita maan kaikissa osissa.

Sosiaalityö

Tulotakuun on pelätty heikentävän sosiaalityötä. Peruskysymys on siinä, miten paljon sosiaalityön tarvetta on niillä asiakkailla, jota saavat toimeentulotukea ensisijaisten etuuksien nettotason mataluuden ja/tai kohtuullisten mutta asumistuen normit ylittävien asumiskulujen (sis. asumistuen omavastuun) vuoksi.

Nämä asiakkaat on ainakin suurimmissa kunnissa jo ryhmitelty erikseen niin sanottuun etuuskäsittelyyn, missä toimeentulotukipäätökset tehdään kirjallisen menettelyn perusteella. Asiakkaat eivät tapaa sosiaalityöntekijöitä. Jos nämä asiakkaat siirtyvät yksinomaan Kelan asiakkaiksi, sosiaalityötä ei voida menettää koska sitä ei ole ollutkaan.

Tulotakuussa sosiaalityön asiakkaiksi jäisivät kaikki ne, joilla on suuria terveysmenoja, lasten harrastusmenoja ja/tai muita harkinnanvaraisia tarpeita. Sosiaalistoimistojen asiakkaita olisivat jatkossa myös ne, jotka eivät saa ensisijaisia etuuksia. Pelkän rahan pyytäjien loppuminen parantaisi sosiaalityön tekemistä päihdeongelmaisten ja lastensuojelun asiakkaiden kanssa ja antaisi lisää resursseja muun muassa ehkäisevälle lastensuojelutyölle ja vammaispalveluille.

Syntyisikö kuitenkin väliinputoajia? Ratkaisevaa on se, miten tulotakuu käytännössä toteutetaan. Yksi vaihtoehto voisi olla, että uusi asiakas käsiteltäisiin aina ensin sosiaalitoimistossa ja tämän jälkeen sosiaalitoimisto päättäisi siirrosta Kelaan samalla tavoin kuin nyt tehdään päätöksiä asiakkaiden siirtämisestä etuuskäsittelyyn.

Alikäytön ”ongelma”

Tulotakuun lisäkustannukset muodostuvat niistä asiakkaista, jotka saavat Kelan etuuksia, mutta eivät tällä hetkellä hae toimeentulotukea (ns. alikäyttö). Sata-komitean puheenjohtajan Markku Lehdon mukaan tämä on ollut yksi syy siihen, ettei tulotakuu ole edennyt komiteassa.

Alikäytössä kyse voi olla tietämättömyydestä, mutta myös valinnasta. Jatkossakin tulotakuu voisi olla hakemukseen perustuva etuus, jolloin sitä myönnettäisiin vain asiakkaan tunnistaman tarpeen perusteella. Kelan etuuksien saajien joukossa tulotakuu parantaisi joka tapauksessa kansalaisten yhdenvertaista kohtelua.

Työmarkkinatukiuudistuksen jälkeen kunnat ovat ottaneet maksuvastuuta pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta. Tämä kannustaa kuntia taistelemaan pitkäaikaistyöttömyyttä vastaan. Myös tulotakuussa olisi säilytettävä kuntien vastuu kustannuksista, jotta niillä olisi edelleen vastaava tai jopa suurempi kannustin vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä.

Tulotakuu toisi kustannussäästöjä päällekkäisen asioinnin vähentymisestä. Pitkällä aikavälillä kustannussäätöjä syntyisi myös siitä, että uudistus parantaisi perusturvan varassa olevien mahdollisuuksia hankkia pieniä ansiotuloja ja mahdollisesti myöhemmin myös isompia ansiotuloja.

Markku Lehdon mukaan Sata-komitean keskeinen haaste on hahmotella perusturvan varassa elävien reittejä työelämään. Mikä on työnjako sosiaalitoimen ja työvoimaviranomaisten kanssa? Työvoimanpalvelukeskusten tulisi keskittyä niihin, joilla reitit työelämään löytyvät helpommin. Tähän joukkoon kuuluvat myös takuutulon saajat.

Takuutulo-järjestelmässä sosiaalitoimen asiakkaina ja sosiaalityön avun kohteena olisivat ne yksilöt ja perheet, joilla on suurimmat esteet osallistua työmarkkinoille.

Heikki Hiilamo